| Traderin korjaukset.
Trader on jyrissyt Kiisken keskellä jo reilun parikymmentä
vuotta ja tuskin sille mitään remonttia on rehty vuosihuoltoja
lukuunottamatta. Kone täristää aikalailla pienillä
kierroksilla ajettaessa että astiat helisee. Päätin ostaa
koneeseen uudet tärinänvaimentimet ja tarkistaa suuttimet ja
venttiiilit.
Vanhat kumit olivatkin jo aika hauraan näköiset.
Takemmat kumit onnistuin vaihtamaan sorkkaraudan ja lankun avulla kampeamalla
konetta ylös. Etummaiset olivatkin kinkkisemmät. Niihin piti
sisälle tehdä hieman pukkia ja nostaa kone räikkäliinalla
noin 30 cm ilmaan, jotta sain tassut vaihdettua.
Suuttimet vein Tammer Dieseliin. Kun kysyin puhelimessa,
paljonko maksaa venedieselin suuttimien tarkistus, hän ei edes uskaltanut
sanoa mitään. "Yleensä ne on niin paskoja, ettei niille
kannata tehdä mitään. Saataa tulla kallis remontti"
, sanoi huoltomies. Tarkistuksen jälkeen hän sanoi, että
niille ei tarvinnut tehdä mitään. Ne olivat aivan kohdillaan.
Hintaa tuli hommalle 15 euroa... Yleensä venedieselien suuttimet ovat
kannen ulkopuolella ja päältä umpiruosteessa ja hapettuneita.
Traderissa suuttimet ovat venttiilikopan alla ja näinollen jatkuvassa
öljykylvyssä. Huonona puolena mainittakoon hankala irroitettavuus.
Venttiilien säätö on ihan triviaa, pitääkö
siitäkin kertoa? 2:n vaihtaa 3:n säädetään 3:n
vaihtaa 2:n säädetään 1:n vaihtaa 4:n säädetään
4:n vaihtaa 1:n säädetään. Venttiilikoneisto on kuin
suoraan autokoulun oppikirjasta. 2 venttiili oli hieman poissa asetuksistaan,
mutta muuten kaikki oli kohdillaan. Minulla on muuten traderin kaikki momentit
ja mitat jos joku niitä sattuu tarvitsemaan.
Lämmönvaihdin alkoi viime kesänä tihkuttaa
hiukan. Sen vaihdoin uuteen käytettyyn Bowmaniin. Hommasta on vähiten
kerrottavaa, mutta se perkule oli kaikista työläin. Viikon illat
väkersin sitä möhköä kiinni sinne keulille.
Mitä tällä saavutettiin: Kone
käy huomattavan tasaisemmin, eikä täristä läheskään
yhtä paljon kuin aikaisemmin. Mekaaniset äänet vähenivät
ja yläkerrassa ollut "rolkatus" poistui. Syynä siihen lienee
juuri nämä pari venttiiliä. Remontti oli sangen kannattavaa.
Hintaa tälle pienelle ehostukselle tuli jotain 300 € paikkeilla.
(vrt uusi kone 10 000 €) Konekoppa jäi ajanpuutteen vuoksi vielä
tekemättä, mutta tehtäneen se sitten ensi keväällä.
Turkkilevyt, valomasto ja
kansiluukku.
Tuossa aiemmin kerroinkin turkkilevyjen ehostusaikeista.
Tein kuin teinkin sen rimoituksen kuten aioin, kotona kellarissa taloyhtiön
harrastehuoneessa, samoin kuin muitakin pieniä osia, jotka pystyi
irroittamaan ja viemään sinne. Huhdan neuvot osuivat ihan oikeaan;
rimojen kiinnitys onnistui kuin leikki. Ruuveilla ja isoilla aluslaatoilla
alustaansa kiinni. Ainoa tarkka homma oli katkaista rimat millilleen oikeaan
mittaan, jotta päät olisivat tasaisen näköisiä.
Vedin väliin kerroksen Cascolin Marin Und techikiä ja kävin
hiomassa levyt nikkariverstaan pitkänauhahiomakoneella. Lakkaa päälle
vain 6 kerrosta ja hyvä tuli. Ainoa mikä hieman kismitti oli
puun kulukki. 200 mm leveästä lankusta sai 18 kpl 7 mm:n paksuja
rimoja. Loppu meni sahanpuruun ja kutterinpuruun. Koko rimoitusprojektiin
kahdelle perimmäiselle turkkilevylle upposi noin 85 €, mikä
oli minusta yllättävän kova hinta. Loput turkkilevyt tyydyin
vain maalaamaan miranolilla. Nopeaa ja edullista.
Valomastokin oli saanut vuosien saatossa selkäänsä
oikein olan takaa. "Siivcn" päällä kasvoi jo sammalta. Revin
kaikki piuhat ja lamput irti sekä purin maston osiin. Leikkasin lahon
puun pois sekä höyläsin vaalenneet puut pois. Paljon ei
alkuperäistä jäänyt. Liimasin maston etureunaan mahonkilistan
epoksilla, koska sillä ei materiaalin puutten vuoksi saavutettu riittävää
paksuutta alkuperäiseen verrattuna ja laitoin päälle vielä
ohuen tammilistan. Tuli itseasiassa ihan vinkeän näköinen.
Kaikki piuhat ja lamput uusin siinä samassa hötäkässä.
Alkuperäisessä konstruktiossa oli sähköpiuhat vain
vedetty katon läpi suoraan, joka tarkoitti veden tuloa sisälle.
Nyt laitoin sähköjohdot menemään Dinlogista hankkimieni
military luokiteltujen liittimen kautta. Vastaavia militaryliittimiä
myy pienasiakkaille mm. Yleiselektroniikka. Mitään Maritimin
sikahintaisia ei kannata ostaa (ainakaan minun mielestäni).
Kansiluukku oli alunperin tehty mahonkikehyksiin ja päälle
laitettu 12 mm:n tavallinen vaneri, joka oli päällystetty muovimatolla,
uuhh.... Luukkuun oli vielä asennettu Sunvent tuuletin, joka hakkasi
kanteen joka kerta kun kannen avasi. Sanomattakin selvää, että
se oli ihan paskana. Selvää oli että kansiluukku menee ihan
uusiksi. Mitat otettiin vanhasta ja tehtiin ensin mahonkikehys, joka oli
saman kokoinen kuin alkuperäinen. Liitokset tehtiin nikkariverstaalla
kaikki jiiriin, joten minkäänlaisia salvoksia ei jäänyt.
Kehyksen liimasin epoksilla nippuun ja vahvistin pitkillä mahonkiruuveilla
ja naulasin kehyksen päälle kiinni ensin vanerin. Tämän
reunat peitin jälleen tarkoitukseen tehdyllä listalla, jonka
liimasin jälleen epoksilla kiinni. Koko komeuden päällystin
sitten lattiaprojektista jääneillä tammilistoilla. Ne eivät
ihan riittäneet, joten jatkoin niitä mahonkilistan pätkillä
jotka olivat jääneet edelliseltä vuodelta. Kuullostaa monimutkaiselta,
mutta koko hommaan meni noin 3 iltaa. Laitan oheen kunhan ehdin piirtää,
halkileikkauskuvan rakenteesta.
Kylkilaudan vaihto
Tämä näyttää olevan kohtaloni.
Laho puu ja kyllästämättömät veneet. Jos luet
nyt ensimmäistä kertaa tarinoitani, niin voin kertoa, että
kaikille muillekkin omistamilleni veneille on pitänyt ensimmäisenä
tehdä sama homma.
Oikeastaan oikealla kyljellä ollut ylin lauta ei
ollut vielä laho, mutta vahvasti tummunut noin 5 metrin matkalta kumminkin
ja homma olisi ollut edessä jo muutaman vuoden kuluttua. Tänä
keväänä aioin ottaa oikean kyljen skantäkin lasikuidut
auki ja laminoida ne uudelleen kylkeen kiinni, joten homma oli linjassa
vaihdon kanssa. Laudan alkuperäinen lahominenhan oli lähtöisin
juuri lasikuidun irtoamisesta kyljeltä. Vesi oli päässyt
väliin ja sillä selvä.
Mitäs siinä ihmeempiä. Katsoin vain kohdat
mistä tumma alkaa ja mihin se päättyy. Vedin ihan tavallisella
puukkosahalla laudan poikki niistä kohtaa. Sen jälkeen laitoin
porakoneeseen 10 mm poranterän jolla survaisin niittien kannat pois
ulkopuolelta. Hieman sorkkarautaa ja lauta irti. Seuraavaksi naputtelin
niittien jämät pois reijistään ja kiskoin loput hohtimilla.
Koko hommaan meni pähkäilyineen noin 1,5 tuntia. Toki olin pähkäillyt
asiaa jo pitempään, joten homma odotti vain aloittamista. Otin
vanhan laudan transportteriin kyytiin (vedin pakkausteipillä kattoon
kiinni). Ajoin Nuuksioon Roinisen verstaalle, jossa katsottiin sopiva lauta.
Laitoin senkin pakkausteipillä transportterin katolle. Hurautin Suomenojalle
ja piirsin vanhalla laudalla tarkan mallin uuteen lautaan kuviosahalla
mallin mukaan, Stanleyllä pinta puhtaaksi sekä kaarevuudet kohdilleen
ja sovittelemaan. Laudan malli osui kerralla kohdilleen! Ainoa mitkä
piti sovitella oli tietysti laudan päät, jotta saumat jäisivät
tiiviiksi. Porailin lautaan upotukset, hieman eri kohtiin kuin alkuperäisissä,
jotta ne eivät osu samoihin reikiin. Liitosten taka tein laudasta
pienet lontikat vahvistukseksi, jotta kiperässä taivutuksessa
laudan säde pysyy samana. Kun lautaa alettiin taivuttamaan paikoilleen,
tarvitsin siinä hieman kavereita, kädet eivät olisi riittäneet.
Laudan vedin kiinni messinkiruuveulla. Kaarten kohdille laitoin pitemmät,
jotta ne ylsivät kaareen asti. Koko hommassa meni tähän
saakka noin 6 tuntia Nuuksion keikkoineen. Lisäksi jouduin seuraavana
päivänä tapittamaan ruuvinreiät ja höyläämään
päät tasalle ja hiomaan laudan, meni vielä pari tuntia.
Huomio lasikuidulla raiskaajat! Kannattaa varmaan kuiduttaa vene, jos sieltä
on esimerkiksi lauta halki... kannattaa kannattaa... Lauta 20 €, ruuvit
7 €.(vaihtoehtoisesti 200 kg polyesterihartsia ja lasikuitumattoa
800 € ja perään heti parin vuoden kuluttua rikittömiä
sampotikkuja 10 c).
;-)
Skantäkin laminointi
Tässä vaiheessa oli runko jo rapattu puhtaaksi
ja todettu, että edellisenä vuonna laminoitu skantäkki,
joka ulottuu pari tuumaa veneen kyljelle oli irronnut juuri tältä
kyljen osalta. Syynä oli todennäköisesti liiallinen puun
kyllästäminen ennen laminointia, sekä kelvottomat
olosuhteet. Tein periaatepäätöksen, että kaikki irtonainen
lasikuitu otetaan irti ja laitetaan uutta tilalle.
Poistin ensin kaikki irtonaisen lasikuidun kalsoa kirvestä
apuna käyttäen. Viistin tämän jälkeen vanhan lasikuidun
reunan rälläkän lamellilaikalla, jotta uuden kerroksen olisi
hyvä siihen tarttua.
Sitten otin yläjyrsimen, jolla vedin noin 5 mm syvän
uran noin 50 mm:n päähän ylälaudan reunasta. Tämän
jälkeen viistin höylällä reunan tasaiseksi. Tarkoituksena
oli laittaa lasikuitu tasalle puupinnan kanssa. Aikaisemmin kuitu oli ollut
pinnan yläpuolella ja täten alttiina irtoamiselle. Tämän
höyläämisen jälkeen laitoin rälläkkään
teräsharjasutin, jolla vedin puupinnan oikein kunnolla röpölleen.
Totesin, että jo on perkele ellei kuitu ala tarttumaan.
Vedin ensin pari kerrosta reilusti styreenillä ohennettua
hartsia kannen vaneripintoihin, sekä lautoihin. Tämän jälkeen
aloin vetämään kuitua. Kolmannella kerroksella tuntui tulevan
sopivan vahvuinen kerros. Pari iltaa siinä hujahti, ennen kuin oli
koko vene kierretty. Yllättävän työlästä
hommaa. Tämän jälkeen alkoikin tosi vittumainen vaihe. Piti
alkaa siistimään lamellilaikalla uuden ja vanhan kuidun raja
ts. siinä oli pahimmillaan kolme mattokerrosta jotka piti hioa pois.
Hioin sitä ensin yhden päivän. Toisena päivänä
aloin kittaamaan vajaita kohtia lasikuitupakkelilla ja taas hiomaan. Voi
helvetti sitä pölyn ja paskan määrää sekä
sitä kutinaa. Lasikuitupöly tunki joka paikkaan ja syyhytti siellä
vielä viikkoja homman jälkeen. Veneen katolla oli pahimmissa
paikoissa 1cm:n kerros pölyä !!!
Oikeastaan laminoinnista tuli nyt helvetin hyvä.
Ainakin parempi kuin se oli ollut. Ainoa vaihe mikä jäi kesken
oli kansien kunnollinen pintakäsittely. Ehdin vetämään
siihen vain pari kerrosta topparia, mutta en ehtinyt tekemään
minkäänlaista "siistimistä" enkä kitkapintoja esim.
kvartsihiekalla. Toiseksi toppari loppui kesken ja ostin uuden
purkin väärää värisävyä, jota ehdin
sutimaan kanteen jonkin verran ennen kuin huomasin... Ajattelin vetää
kannen kokonaan sitten hieman myöhemmin tällä eri sävyllä,
mutta joku perkeleen nilkki varasti minun 3kg:n melkein täyden topparipöntön
rannasta. TUO SE HETI TAKAISIN; ETTÄ SAAN KANNEN MAALATTUA! Tarkemmalla
kyyläyksellä kansi on hieman roisi. Mutta ensi keväänä
sitten tarkempi maalaus.
Etuikkunoiden puitteet, sekä
ikkunat
Etuikkunoiden puitteet olivat päässeet tosi
pahaan kuntoon, yhtä pahassa kunnossa, kuin muukin ruffi (kts. viime
vuoden kuvia). Itseasiassa sivupuita eikä yläpuita tarvinut vaihtaa,
vaan alemmat. Muista otin epäkeskolla ja 40:llä paperilla noin
2-3 mm kerroksen mahonkia pois pinnasta, josta löytyi taas terve puu.
Laudassa oli varaa ottaa 23 mm...
Oikeastaan lautojen vaihdossa ei ollut mitään
sen ihmeellisempää kuin tuon kylkilaudan vaihdossa. Vanha pois
ehjänä, siitä malli jolla tehdään uusi. Viimevuotisista
remonteista oli jäänyt sopivasti niitä alkuperäisiä
ruffin kappaleita, joista sai tehtyä uudet puitteet.
Puitteiten alla oli vielä tiikkilistat, joita ei
saanut ehjänä pois. Värkkäsin uudet ja ihan yhtä
hienot irokosta.
Puitteitten reunassa oli rosterilistat, jotka olivat saanet
ajan hampaalta osansa. Ne onnistuin kunnostuttamaan metallipajalla työskentelevällä
kaverillani. Hän otti ns. virsikirjan (lumppulaikka) ja kiilotusvahaa,
ja hujautti ne kerralla kuntoon. Taas olivatt kuin uusia.
Ikkunat olivat aivan saatanan kalliit, kiitos vaan HELP!
kaksi tavallista 6 mm:n lasia olevaa ikkunaa oli noin 120 €. Kiskontaa!
Siellä työskennellyt hieman "vapaamielisempi" lasimestari oli
häipynyt, eikä näinollen tullut laittamaan minulle ikkunoita
paikoilleen, joten ähersin ne Häyrysen kanssa. Ilta siinä
meni, mutta tulivatpa kiinni, jopa ehjänä. Nyt on jo muutamien
vuosien kokemus ko. hommista. Jos joku kumminkin kysyy laittamaan ikkunoita,
voin sanoa, että laita itse, on se sen veran vittumaista hommaa. Kokoajan
saa pelätä meneekö lasi rikki.
Samalla puiteremontissa meni uusiksi vanhat lasinpyyhkijät.
Ne alkoivat reistailemaan viime kesänä ja päästivät
toimintasavunsa ulos. Kävin katselemassa Maritimissa uusia, josta
ajoin suoraan Biltemaan hakemaan edullisempia versioita. Pelkällä
yhden moottorin hinnalla sain kaksi pyyhintä varsineen sekä originelin
Sunvent tuulettimen. Sunvent maksaa maritimissa 85 € ja Biltemassa
55 €. Kyseessä on muuten prikulleen sama tuuletin. Ainoa mikä
Bilteman pyyhkijöissä rassaa on kova ääni, mutta eihän
niitä juuri Traderin laululta kuule...
Rungon peruskyllästys
ja lakkaus
No tämä homma on käyty jo niin monta kertaa
läpi, että ei puututa siihen sen tarkemmin. Tuomas raivion sivuilla
on hyvä juttu asiasta. Samoin Suomenlahden Puuveneilijöiden sivuilla.
Muutamia asioita kumminkin.
Rungon puhdistus on hyvä aloittaa jo tammikuun pakkasilla.
Tällöin lakka lohkeilee parhaiten pois. Käyttämäni
Bilteman nestekaasutoho oli oivallinen peli yhtä ominaisuutta lukuunottamatta.
Nestekaasu ei tahdo höyrystyä kovilla pakkasilla ts. tohoa joutuu
lämmittämään, jotta kaasu kiehuu ja liekki palaa, siihen
tarvitaan toinen toho... Paras ja ainoa oikeaoppinen peli on vanhan ajan
kunnon petroolilla toimiva toho, missä paine tehdään pumppaamalla,
ja höyrystyminen tapahtuu laitteen oman liekin voimalla.
Hiominen on myöskin pakkasella sopivaa hommaa. Jostain
syystä paperi ei tukkeennu niin helpolla. Puu on kai jäisempää
eikä pihka sula kiinni.
Kiisken sisällä oli viime syksynä suhteellisen
voimakas homeen haju. Home oli pesiytynyt osin turkkilevyjen kokolattiamattoihin,
mutta myös rakenteisiin. Yritin ajaa asiaa luomukeinoin syksyllä
pesemällä veneen tolulla. Sillä ei ollut suurtakaan merkitystä
asiaan, joten purin kaikki rakenteet mitä sisältä sain auki
ja ruiskutin painepesun jälkeen Auran Teron ohjeen mukaan sisälle
puhdasta hypokloriittia. Annoin vaikuttaa noin 10 minuuttia, huuhtelin
pois ja sama temppu uudestaan. Kyllä sai tummentumat ja homepilkut
kyytiä! Nyt kesälläkään vene ei haise homeelle.
Pesun jälkeen annoin veneen kuivaa viikon ennen kyllästystä.
Kun puu ei välillä meinaa imeä kyllästettä,
kannattaa väliin vetää muutama kerros pelkkää
peruskyllästettä, tämä ohentaa pinnassa olevaa pellavaöljyä
ja reaktio kiihtyy jälleen. Itse tein aina seosta sen verran kuin
tarvitsin kerrallaan pieneen 5 l astiaan. Katsoin aina millaista ainetta
kulloinkin puu jaksoi imeä.
Lakkaus olikin sitten isompi juttu. Olin ajatellut alunperin
käyttää Hemppelin impregiä, koska minulla sattui olemaan
korkkaamaton pönttö ko. ainetta. Yritin saada öljypinan
kovettumaan Impreg 1:llä, mutta pinta oli silti kovin öljyinen.
Tein sitten periaatepäätöksen, että lakkaan veneen
Tonkinoissilla. Tonkinois pellavaöljypohjaisena tarttuu paremmin öljyiseen
pintaan kuin uretanialkydilakka, eikä vaadi viikkojen välikuivumisaikoja.
Voi helvetti mikä urakka siitä syntyi.
Lakka on perusominaisuuksiltaan kuin siirappia. Ihan yhtä
tahmeaa ja tuhruista, lisäksi haisee ihan raadolta. Ensimmäistä
kerrosta vetäessäni hiontakarkeaan pintaan paita kastui. Pensseli
luisti tasan tarkkaan sentin, jonka jälkeen se oli kiinni kyljessä
kuin kärpäspaperissa. Käsi meinasi krampata ja päreet
palaa. Sain kuin sainkin eka kerroksen vedettyä.
Tulin seuraavana päivänä rantaan, todetakseni,
että missä helvetissä se lakka on. Pinnasta ei huomannut
ollenkaan, että siihen olisi jotain vedetty. Oikeastaan hyvähän
se vain on. Lakka on puun sisällä. Ei muuta kuin välihionta
ja uutta kerrosta samalla tapaa kuin ensimmäinenkin. Hiki virtas kirosanojen
ohella erittäin vuolaana.
Pikkuhiljaa kerrosta alkoi syntyä. Ongelmaksi muodostui
välihionnat. Lakka oli levittäessä kuin siirappia ja hiottaessa
kuin purukumia. "Hiomapöly" oli sellaisia nokasta kaivettavan näköisiä
räkäpalloja, jotka tarttuivat sitten tahmeaan lakkapintaan kiinni
kuin takiainen. Niitä sitten harjan ja rätin kanssa hinkaten
pois. Sitten niitä saatanan palloja oli jokapaikassa mukaanlukien
taas seuraavalla lakkakerroksella pensselissä ja eritoten lakassa.
Helevetinmoisella työllä sain pintaan 7 kerrosta
lakkaa, johon en ole ollenkaan tyytyväinen. 7 kerrosta uretanialkydiä
ja kylki kiiltäisi kuin pässin julli, mutta Tonkinoissilla pinta
on appelsiinimainen. Ainoa lohtu on siinä että lakka on erittäin
sitkeää ja joustavaa ja pysyy hyvin pikku kolhuissakin
kiinni (ja niitähän minulle sattuu). Toinen lohduttava seikka
on PJupseerini (PJ=paskanjauhaja) Huhtala lakkasi oman veneensä toissa
vuonna ko. lakalla ja sai tänä vuonna sitten hiottua pinnan kunnolla
ja kiiltävän pinnan. Lakka oli kovettunut vuoden aikana riittävästi,
jotta sitä pystyi hiomaan kunnolla.
"Kun oikein yrittää ja sitten onnistuu siihen
on tyytyminen", sanoi eräskin kirjoittelija sfnetissä.
Tähän pätee se lause.
Törmäyslistat
Vanhat törmäyslistathan oli ihan kukkamultaa
ja poistin ne jo viime keväänä ja siirsin uusien teon tälle
keväälle.
Olin ihastunut tammeen jo tehdessäni turkkilevyjä.
Puu on kovaa ja vuosien saatossa kestävää sekä erittäin
kovaa työstää.
Ostin Malmilta 2 jyräkkää tammilankkua,
oikohöyläsin ja sirkkelöin ne Nikkariverstaalla 47x22 mm:n
listoiksi. Pyöristin reunat hieman yläjyrsimellä ja leikkasin
päät valmiksi jiiriin jiirileikkurilla. Rannassa lisäsin
vain niihin upotukset ja reiät valmiiksi ruuveja varten.
Pasun tein 4:stä 100x22 laudasta, päihin tulpat
ja toiseen päähän reikä höyryn sisäänmenoa
varten. Otin kerran kirpparilta pontikkapannuksi ostamani 5 l painekattilan
ja laitoin sen Kiisken hellalle, ja pasu kattilan päälle suoraan
pentrystä takakaiteen päälle.
Höyryttelin ensimmäistä listaa tunnin verran
ja aloimme Häyrysen kanssa taivuttelemaan sitä paikoilleen. Kyllä
hiki ja kirosanat taas virtasi. Ei mennyt poikki eikä heljennut, mutta
kyllä voimaa tarvittiin. Bilteman laadun messinkiruuvit eivät
millään vetäneet puuhun, sitten kun ne veti, ne yleensä
korkkasi joko poikki, tai kannastaan. Suosittelen törmäyslistoja
tekevälle, että käyttää jämeriä rosteriruuveja.
Taivutusvoima on niin iso, että jos yrittää vedättää
messinki ruuvilla listaa, menee ruuvi vääjäämättä
poikki.
Noin 6 tunnin hikisen urakan jälkeen listat olivat
paikoillaan. En tiedä olisiko pitempi pasutus auttanut asiaa ratkaisevasti.
Kauimmin olleet listat olivat pasussa noin 3 tuntia, eikä ne sinne
kyljelle sen kummemmin taipuneet muuta kuin väkivallalla ja ärräpäillä.
Sisällä
Kiisken sisätiloissa ei ollut juurikaan tehty mitään
sitten jälkeen Tyrnävän pottusodan. Takana istuinkaukalon
vanerit olivat hapanneet, sekä muutamia listoja sisältä.
Vanerit jouduin ottamaan pois jo pesun ja kyllästyksen vuoksi, joten
ne oli helppo vaihtaa. Valitettavasti materiaali loppui kesken, ja toinen
puoli jäi vaihtamatta. Ensi vuonna sitten. Jokatapauksessa, kun pääsen
veneelle, otan muutamia ennen jälkeen kuvia näistä kohdista.
Kuvat kertoo enemmän.
Sähköt
Kiisken sähköille oli käynyt kuin vanhojen
kulkupelien sähköille yleensä käy. Ne olivat räjähtäneet.
Otin ensimmäisenä käsittelyyn pilssipumpun johdon. Virta
pilssipumpulle kulki viiden sokeripalan kautta! Tämä pisti sitten
jatkamaan hommaa. Vedin molemmille pilssipumpuille täysin uudet johdot
ja kytkin ne erillisiin piireihin, erillisiin akkuihin, jotka on kytkimellä
erotettu. Jos laiturissa toinen kajahtaa, ottaa toinen vastuun veneen pitämisestä
pinnalla. Kaikenkaikkiaan poistin kojelaudan alta sähköjohtoa
täyden muovikassillisen ja laitoin pari kieppiä tilalle. Kaikista
pahimmat viritykset on karsittu pois ja liitokset korjattu. Tällä
sain elvytettyä sähköjä taas muutamaksi vuodeksi eteenpäin.
Tarkoituksena oli laittaa sähköt ensi talvena täysin uusiksi,
mutta kaikkea ei voi eikä aina kannata tehdä samointein.
Vesillelasku
Tulihan se päivä sitten sieltä kun tarpeeksi
odotti. Päivä oli 26.5. sunnuntai, kello muistaakseni 14:20.
Olin yrittänyt kastella venettä edellisenä kahtena päivänä
vesiletkun avulla. Syy miksi en ollut tehnyt tätä aikaisemmin
oli, että pohjan maalaus oli vielä suorittamatta, samoin kuin
lakkaukset olivat vielä kesken. Veden kanssa lääräminen
ei kuulunut asiaan. Varauduin asiaan jo vanhasta kokemuksesta kumminkin
järeällä Hondan 5,5hp polttomoottripumpulla.
Parppei dippasi veneen veteen ja se vuosi kuin pärekori.
Honda jaksoi pitää Kiisken juuri pinnalla. pari minuuttia käyntiä,
20 sek sammuksissa ja taas käyntiin. Tulipahan taas järjestettyä
spektaakkelimainen show rantaan. Sitä oli porukka katsomassa kuin
Dianaa häissä. Pumppu huutaa leipää ja vesi lentää
ilmaan monen metrin kaarella. Onneksi oli kavereita auttamassa veneen siirrossa
matalampaan kohtaan rantaa, itse kun toimin pumppumestarina. Polttomoottoripumpua
käytettiin vähän väliä ja verkkovirtapumppu kävi
kokoajan. Vaikka kuinka epätoivo meinasi vallata, noin 3 aikaan yöllä,
eli kun vene oli ollut vedessä 12 tuntia, alkoi vene kellumaan oman
yhden pilssipumppunsa varassa. Aamulla kun lähdin töihin pumpun
seisokkiväli oli n. 40 sek ja illalla pari minuuttia ja niin edelleen.
On se puu ihmeellistä. Nyt pumppu käy parin tunnin välein
ja heittää noin minuutin.
Näin olemme kahlanneet tämän kevään
kunnostuksen vesillelaskuun. Joka on jaksanut lukea tämän loppuun,
niin onneksi olkoon. Otin hieman kirjallisia vapauksia laittaessani hommat
aina yhteen nippuun. Käytännössähän töitä
tuli tehtyä aina yhtä hommaa vähän kerrallaan. Pääasia
että jotain on tehty.
Se mitä nyt pitäisi tehdä, olisi laittaa
lokikirjaa nettiin, tai toisaalta, ei enää kehtaa kertoa tätä
kohelusta. Kerrotaan vain päällisin puolin. Viikko vesillelaskun
jälkeen tuli mentyä kiville ja vene oli Roinisen telakalla viikonpäivät.
Potkuri solmuun ja kölistä pieni pala pois, sekä kölirauta
jäi sinne pohjaan. No se tuli korjattua ja sillä siisti.
Ei muuta kuin työniloa ja tästä jatketaan!
Mika |
Rungon
peruskyllästys olisi myöskin tämän kevään
työlistalla. Otin jo toisen kyljen auki tuossa pari viikkoa sitten,
kun oli kivoja kelejä. Nyt olisi vielä toinen ottamatta. Homma
edistyi mukavasti Bilteman pienellä kaasupolttimella (suosittelen),
sellainen johon ruuvataan 190 g:n kaasupatruuna a 1,5 €. Yhellä
patruunalla kärvensi koko kyljen. Varsin edullista puuhaa ja lämpö
riittää vähän eri malliin kuin sähköpuhaltimella.Tarkoitus
olisi pitää talkoot 16. 3 viikonloppuna, innokkaat voivat ilmoittautua
allekirjoittaneelle. Hommana olisi koko rungon ja kansien hionta sekä
yhden kylkilaudan poisto ja kumityynyjen vaihtaminen koneeseen. Paikalla
santapaperikalikoita, kaljaa ja makkaraa.
